Loputtomat harmaan sävyt toistuvat pohjoisella taivaalla ja luonnossa suurimman osaa vuotta. Samat sävyt hallitsevat suomalaista sisustamista. Neutraalit sävyt ovat voitokkaasti marssineet lähes jokaiseen suomalaiseen kotiin. Värikkäät tilat loistavat poissaolollaan tai ovat ainakin harvinaisia. Usein olen miettinyt tätä pohjoisen kansan mieltymystä neutraaliin ja hillittyyn sävymaailmaan. Kuvaako harmaa pohjoista hieman melankolista luonteenlaatua? Onko se vain turvallisen neutraali? Onko se väreistä käytännöllisin ja kestää vaihtelevat sääolot ja kuratassut sekä muut elämän tahrat paremmin kuin muut värit? Onko turvallista valita samaa mitä kaikki muutkin valitsevat? Sama persoonattomuus ja turvallisuushakuisuus toistuu myös muussa sisustamisessa, ei pelkästään sävymaailmassa. Kaikki kunnia hyvälle muotoilulle, suunnittelulle ja klassikoille, mutta miksi kaikki haluavat samoja tuotteita tai pahimmassa tapauksessa niiden kopioita. Kodit uhkaavat täyttyä samasta yleisesti hyväksytystä designista ja uhkaavat menettää persoonallisuutensa. Haluan tässä tekstissä tehdä kunniaa persoonalliselle, oman näköiselle sisustukselle ja oman näköisille valinnoille.
Suunnittelijana näen ammattini puolesta erilaisia tiloja keskimääräistä enemmän. Ammattini puolesta myös kiinnitän poikkeuksellisen paljon huomiota tilojen sävymaailmaan, personallisuuteen ja kaikinpuoliseen viihtyvyyteen. Tylsänä huomiona täytyy todeta, että suomalaisista kodeista puuttuu persoonallisuutta. Sama keittiö löytyy niin ns. kovan rahan taloista kuin halvemmallakin tuotetuista rakennuksista. Tästä voidaan usein myös syyttää rakennuttajia, jotka kustannustehokkaina rakentavat mallinsa kopioita joka niemeen ja notkelmaan, mutta myös ostajakuntaa, joka äänestää jaloillaan. Ja vaikka katsoisimme kiinteiden kalusteiden ohi, silti samankaltaisuus toistuu myös sisustamisessa ja materiaalivalinnoissa. Tästä malliesimerkkinä harmaa kulma-/divaanisohva, joka löytyy joka toisesta suomalaisesta kodista. Toisena esimerkkinä mainittakoon nk. ”pakko saada” -tuotteet joita media meille tarjoilee joka tuutista. Miksi sama matto seikkailee jokaisessa sisustuslehdessä ja kohta sen halvat kopiot kaikissa krääsämyymälöissä?
Kuvan lähde https://www.houseandgarden.co.uk/.
Kehotan jo tässä kohtaa miettimään omia valintoja ja niiden takana olevia vaikuttimia seuraavan ostopäätöksen kohdalla. Palveleeko valinta omaa persoonallista näkemystä vai lauman näkemystä? Haetko valinnoilla turvallisuutta tai tietynlaista statusarvoa? Onko kyse laumakäyttäytymisestä, jota yleisesti esiintyy eläinkunnassa. Tosin erona ihmiseen, luonnossa on kyse selviytymisestä ja sopeutumisesta ankariin olosuhteisiin, ihmisen kohdalla kyse on jostakin muusta. En lainkaan pidä eläinvertauskuvista, sillä eläimet ovat nerokkaampia kuin ymmärrämme, mutta tässä kohtaa sorrun yhteen vertaukseen. Annettakoon eläinkunnassa tämä anteeksi. Ihmisen ajattelemattomuus johtaa lauma-ajatteluun ja tarkoituksettomaan ajelehtimiseen lauman/virran mukana. Vertaan tätä käytösmallia tässä sopulien käyttäytymiseen. (Biologina tiedän, että tämä käytösmalli sopulien kohdalla on evoluution kuluessa kulloisiinkin olosuhteisiin kehittynyt selviytymismalli). Sopuli on siis laumaeläin ja sopulit vaeltavat lauman suojissa. Kun sopuleita on paljon, ne myös syövät paljon, jopa tunturin paljaaksi kasveista. Sopulien laumavaelluksen kaltainen ilmiö on nähtävissä myös ihmisillä. Ja juuri tähän suoneen iskee media sekä markkinakoneisto. Tämä systeemi toivoo sinun ja kaikkien muiden kynnelle kykenevien käyttäytyvän kuin sopulit – ostavan pöydät tyhjiksi. Systeemi toivoo sinun kuluttavan rahasi johonkin tiettyyn kaikkialla ihasteltuun ja esiteltyyn tuotteeseen, joka ei välttämättä edes sovellu sinulle tai tilaan, johon sen olit ajatellut. Vai olitko ajatellut?
Entä värikkyys sitten tai lähinnä värittömyys? Maanläheinen sisustus on usein harmoninen, sitä ei käy kiistäminen, mutta väreillä tila herää eloon. Värit ovat aina olleet kiehtovia minulle. Näen ihmiset, tunnetilat sekä jopa viikonpäivät väreinä. Vuosittain ja vuodenajoittain rakastun uusiin sävyihin. Lempivärejä on siis monia. Väreillä voi ilmaista itseään ja viestittää muille itsestään ja olemisestaan ja jopa vaikuttaa mielialaan, omaan sekä muiden. Kaikki eivät voi olla sielultaan beigejä, eihän? Luonto viestii väreillä. Punainen on usein houkutin, mutta myös merkki vaarasta ja myrkyllisyydestä. Keltainen houkuttelee erityisesti pölyttäjiä. Vihreä on usein suojaväri ja sen avulla sulautuu kasvillisuuteen. Zeebra on raidallinen ja ihan joka ikinen zeebra on varustettu erilaisin raidoin, geeniensä mukaisesti. Ihmiset ovat geneettisesti erilaisia ja erilaisilla persoonilla on varmasti eri mieltymyksiä niin värien kuin muidenkin seikkojen suhteen. Miksi siis värittömyys on niin suosittua keskuudessamme? Juuri väreillä voitaisiin tuoda pirteyttä tiloihin, kun ulkona on usein tasaisen harmaata. Värien avulla tiloista saadaan persoonallisia, vaikka rakenteelliset raamit (esim. kerrostaloasunnoissa) olisivatkin samanlaiset. Yksikin väriläiskä kotona tai vaikka toimistossa piristää huonetta ja ilmapiiriä kummasti. Samoin omanlaiset valinnat kalusteiden ja materiaalien suhteen tekevät tilasta omaleimaisen, ei minkään kopion.
Kannustan lämpimästi kuuntelemaan omia ajatuksia enemmän kuin mainoksia tai lauman ajatuksia niin sisustamisessa kuin ylipäätään elämässä muutenkin. Kokeile rohkeasti eri värejä ja persoonallisia sisustusratkaisuja. Tarvittaessa käänny ammattitaitoisen sisustussuunnittelijan puoleen. Anna persoonallisuutesi näkyä. Kaikki osaavat kopioida, siitä ei maailma jalostu. Sen sijaan uuden luominen ja itsensä ilmaiseminen tekee maailmasta ainakin hieman erilaisen. Luota omaan makuusi ja anna suunnittelun ammattilaisen jalostaa visiosi todeksi. Ole kekseliäs ja ylpeä siitä.
Tarkoitukseni tämän tekstin suhteen on herättää keskustelua sisustustyyleistä ja lisätä ihmisten uskallusta näyttää persoonallisuutensa myös tiloissa. Eihän kukaan halua persoonana väritön tai minimaalinen, vai haluaako?
Virpi K. Karjalainen FM HTM Suunnittelija CEO / Oleksia Design
